Ohessa muistiinpanoja Suomen Tekstiili & Muoti ry: luennosta.
Kun tekstiilejä ja vaatteita laitetaan markkinoille, on tärkeää, että niissä on tietynlaiset merkinnät. Suomessa ehdottomia merkintöjä ovat kauppatavan mukainen nimi ja sisällyksen määrä, tuotteiden valmistajan, valmistuttajan tai maahanttuojan nimi, kuitusisältö kuitunimillä suomeksi ja ruotsiksi, hoito-ohjeet suomeksi ja ruotsiksi tai symbolein, vaatteen koko ja pakattun vaatteen koko mainitaan pakkauksessa, esim. lakana. Tiedot merkitään joka kiinteästi tuotteeseen tai kiinnitettävään etikettiin. On tärkeää, että tuotteen valmistaja/valmistuttaja tai maahantuoja vastaa tietojen oikeellisuuden. Kuten monessa asiassa, myös tässä on poikkeuksia. Jos tuotteen käyttötarkoitus on ilmiselvä, ei kauppatavan muikaista nimä tarvitse ilmoittaa. Leluihin pitää merkata lelujen turvallisuuslain mukaan, kuten minkä ikäisille se on tarkoitettu.
Tuottuotteeseen on yös mahdollista lisätä vapaaehtoista tietoa kuten, valmistuttajan, valmistaja tai maahantuijan osoite, valmistuerätunnus, tuotteen alkuperämaa, kuitujen tuotantotapaan liittyvät lisätiedot (esim. luomu) sekä ohjeet tuotteen käytöstä poistamisesta ja hävittämisestä.
Usein tuotteissa on alkuperämaa merintä (esim. made in Finland). Merkintä on vapaaehtoinen, mutta alkuperämaa kiinnostaa kuluttajia ja yritykset usein haluavat kertoa sen. Yleisten alkuperäsääntöjen mukaan tiotteet, jotka valmistetaan monessa eri maassa, ovat ne sen maan alkuperää, missä tuotteen viimeinen merkittävä valmistusvaihe on tehty. Alkuperäsäännöt saattavat kuitenkin poiketa maiden välillä, mutta ne määräytyvät yleensä tuontimaan sääntöjen perusteella.
Koska merkinnät ovat usein maakohtaisa ja saattavat erota toisistaan, on syytä selvittää ajankohtaiset maakohtaiset vaatimukset paikalliselta viranomaiselta ennen tuotteiden markkinoille vientiä. Esimerkiksi EU:ssa tuotteeseen liittyvät tiedot on ilmoitettava kunkinmaan virallisella kielellä. Yhdysvalloissa taas myytävissä tuotteissa alkuperämaan merkitseminen on pakollista.
Tekstiilituotteissa tulee myös lukea sen kuitusisältö ja siinä noudatetaan EU:n tekstiilimerkintäasetuksessa N:o 1007/2011 annettuja määräyksiä. Näitä ovat kuitusisällön merkintä kuitujen virallisilla nimillä eikä lyhneteiden käyttö ole sallittua, kauppanimiä saa käyttää vain virallisten nimien lisäksi, kuitusisältö pitää ilmoittaa prosenttiosuuden mukaisesti, kuitua ei tarvitse kuitenkaan merkitä, jos sitä on alle 2% sekä selostukseesa sallitaan 3% heitto kuitujen välillä. Lisäksi kuitunimet on kerrottava sen maan kilellä, jossa tuotetta myydään. Joissakin tapauksissa valmistaja haluaa antaa tuotteen kuitusisällöstä litätietoja, silloin ne on esitettävä erillään virallisesta kuitusisällöstä.
Kiettätyskuidulle ei ole erillistä kuitunimeä, joten jos kierrätyskuitujen sisältö tiedetään, tulee kuitusisältö ilmoittaa virallisille kuitunimillä ja lisätieto kierrätyksestä tulee olla merkittynä erilleen kuitusisällöstä. Jos taas kuitusisältö on vaikea määrittää, voidaan käyttää "sekalaisia kuituja" tai "kuitusisältö" merkintöjä. Tekstiilituotteet, jossa on vain yhtä kuitulajia,voidaan varustaa merkinnällä 100%. Kierrätyskuiduissa pitää kuitenkin olla tarkkana, sisältääköse enempää kuin yhtä kuitua.
Tuotteessa saattaa olla myös eläinperisiä osia, mitkä eivät ole tekstiiliä. Tälläisiä ovat muunmuassa untuva, höyhenet, sulat ja nahka. Jos näitä esiintyy tekstiilituotteessa on se merkittävä ilmauksella "sisältää muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia".
Tuotteissa tulee olla merkittynä myös tekstiilien hoito-ohjeet. Ne ovat olemassa, jotta tuotteita osataan hoitaa ja huoltaa oikein ja ne kestäisivät parempikuntoisina ja pidempään. Valmistajat ja myyjät ovat velvoitettuja antamaan opastusta tuotteiden hoidosta. Tieto anetaan hoito-symboleilla tai sanallisesti suomeksi ja ruotsiksi. Tekstiilien hoito-ohjemerkinnöissä on myös tietynlaisa standardeja. Tuotteissa käytetään SFS-EN ISO 3758 Tekstiilit hoito-ohjejärjestelmää. Merkintöjen tulee olla niin yksinkertaisa, että käyttäjät kaikissa maissa kielestä riippumatta voivat ymmärtää sen. Sen on kuitenkin annettava mahdollisillam paljon tietoa, jotta voidaan välttyä hoidon aikana syntyvältä korjaamattomalta vahingolta. Globaalissa kaupankäynnissä ISO- standardilla varmistetaan, että puhutaan samasta asiasta. Standardi kertoo, mitä merkit tarkoittavat, miten merkkien soveltuvuun tuotteille testataan ja miten merkkejä käytetään.
Hoito-ohjemerkinnässä tulee olla vesipesun, valkaisun, rumpukuivauksen, silityksen ja kemiallisen pesun symbolit ja ne tulee olla edellä mainitussa järjestyksessä. Hoito-ohjesymboleiden käyttöön tarivtaan lupa. Ginetex hallinnoi symbolien käyttöä globaalisti. Suomessa symboleiden käyttöoikeuden myöntää ja hallinnoi niiden käyttöä KiWa-Inspecta. Käyttöoikeushakemuksen voi täyttää KiWa-Inspectan sivuilla ja oikeuteen sisältyy vuosimaksu. Lisäksi symbolien käyttö on opastettu, ohjeistettu ja valvottu pistokokeilla.
Euroopassa hoito-ohjemerkintöjä arvostetaan. 70% Eurooppalaisista noudattaa tekstiilien hoito-ohjeita ja 80% myöntää, että ostaisivat harvoin tai ei ollenkaan vaatteita, joista puuttuu hoito-ohjeet. 62% leikkaavat hoito-ohjemerkin pois vaatteista.
Tuotteessa oleva CE -merkintä (Conformité Européenne = eurooppalainen vaatimustenmukaisuus) ilmottaa tuotteen vaatimustenkukaisuudesta. Merkintä saadaan kiinnittää vain niihin tuotteisiin, joita koskeva tuotelainsäädäntö edellyttää CE -merkintää. Tekstiilituoteissa tämä tulee olla leluissa ja henkilönsuojavälineissä. CE - merkki ei kerro laadusta. Valmistuttaja voi kiinnittää merkinnän, kun on varam siitä, että tuote/tuotteet täyttävät henkilösuojaimille asetetut vaatimukset. Maahantuojan ja jakelijan tulee myös varmistaa, että henkilösuojaimessa on CE-merkintä. CE -merkintä tulee olla kiinnitettynä jokaiseen tuotteeseen näkyvästi, helposti luettevasti ja pysyvästi. Jos tuotteseen kiinnitäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sen voi kiinnittää pakkaukseen tai mukana tuleviin asiakirjoihin.
Kuumuudelta suojaaviin henkilösuojaimiin on oma henkilösuojaasetus (EU) 2016/425. Asetus on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Esimerkiski uunikintaat ja patalaput ovat riskiluokan II henkilösuojaimia. Myös vaatteet ja välineet, joiden tarkoitus on näkyvyydellä osoittaa käyttäjän läsnäolo (esim. heijastinliivit ja jalankulkuheijastimet) ovat henkilösuojaimia, jotka kuuluvta II riskiluokkaan. Jos tuotetta myydään heijastavana, markkinoidaan käytettäväksi henkilösuojaimena tai tuotteesta annetuista tiedoista ja kuvista voi saada käsityksen, että tuotetta voisi käyttää heijastimena, tuotteen on täytettävä henkilösuojaimia koskevat lainsäädännön vaatimukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti